Toivontähti on Toivon Portti uuteen elämään.

Tällä päivämäärällä 19.8.2919 Ahmovaaraan koulu Kolin Portin vieressä on siirtynyt Lähetys- ja palveluyhdistys Toivontähti ry omistukseen. Juuan kunnan kanssa sovittu yhteistyön aloittamisesta kuntouttavasta työtoiminnasta sekä osallistumme Kohti työtä ja koulutusta hankkeeseen. Saamme projektityöntekijän mahdollisesti kaksi päivää viikossa vetämään hanketta Ahmovaaralle. Monia muitakin suunnitelmia on, kuten Juuan keskustassa kirpputorin ja kahvion avaaminen . Koulu tulee toimimaan kurssikeskuksena Venäjällä tehtävää lähetystyötä varten. Erityisesti Israelin kadonneiden heimojen Efraimin parissa.

Palava sydän

Palava sydän

Eräs sisko oli lähettänyt 30.3 profetaalisen viestin, nyt on uusi askel edessä ja piirtänyt minulle kuvan joka kertoo kaiken. PALAVA SYDÄN PÄÄSEE KAHLEISTAAN (palava sydän joka palaa Jumalalle) tuo sydän joka on ollut lukittuna kahleisiin joita on ollut erilaiset pettymykset, ihmissuhteet, veljien välit seurakunnassa, erilaiset riippuvuudet meidän heikkouksiemme takia. Tuo palava sydän on ollut kahlittuna mutta huomaa lyhdyssä ei ole pohjaa vaan se on Jumalan Kämmenen päällä. Juuri äsken rukoilimme pitkään ja kun kerroin asioita niin hän vastasi, että Herra puhui hänelle, piirrä tämä kuva Raimolle. Kun kahleet poistetaan, palava sydän palaa puhtaasti ja kirkkaasti sillä sitä ei ole suljettu vankilaan se on edelleenkin Jumalan kämmenellä ja se voi nyt auttaa kaikkia rikkoutuneita. Kts. Ps. 105 kertomus Joosefista. Olen aina kutsussani tiennyt viimeisen tehtäväni olla Joosefin kaltainen Jumalan palvelija, lukuisia kertoja olen tästä näystäni puhunut, mutta hullunahan ne ovat minua pitäneet, sitä olenkin JUMALAN HULLU:

Olin rukoillut edellisenä yönä, etten ole kykenevä lähtemään tähän työhön ja rukoilin, Herra anna minulle puhdas uusi sydän ja uusi vahva Henki, anna Armolahjat palvelustyöhön sekä uusi valtuutus tähän työhön, täytä tarpeeni ja anna työtovereita. Herra vastasi Anna-Liisan kautta tarkalleen näihin asioihin. Minä puhdistan sinut ja täytän uudelleen Hengelläni, minä annan sinulle useita työtovereita ja Valtuutan sinut uudella tavalla. Jos sinulta puuttuu mitä tahansa, pyydä Minulta niin Minä sen annan ja täytän kaikki sinun tarpeesi.

TÄNÄÄN TULI ERÄÄN VELJEN KANSSA KESKUSTELUSSA VIESTI HÄNEN VAIMOLTAAN. Kun menet Murmanskiin työalueellesi. Kerro heille tienviitat ja polut joita he ovat kulkeneet. Siis kerro syyt ja poikkeamiset Jumalan suoralta tieltä miksi he eksyivät. ISO AMEN

Toinen vahvistava profetia tuli eräältä sisarelta Espanjassa 10.8.2018

Sinä olet rukoillut ja rukoillut, olet odottanut Herran ilmestymistä, olet huutanut, ”… minä hukun Herra, venhe on jo täynnä vettä, etkö yhtään välitä Jeesus – miksi sinä vain nukut ? Herää jo ja auta minua! ( Mar.4)… . Herra, Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia eikä voimaa tämän myrskyn keskellä lapioida käsin tätä vettä venheestäni, kyllä ! … Kyllä sinä olet yrittänyt ja ponnistellut,…. mutta …..Turhaan.
Herra kyllä näkee vaikka sinä näet vain sen, että Hänellä on silmät kiinni ja Hän on vaiti.
Kun tilanne on täysin mahdoton sinulle, kun olet täysin uupunut, voimaton ja kun olet jo menettämäisilläsi toivosi, silloin Hän ilmaantuu avuksesi.  ..
Sinä kuulet arvostelua ihmisiltä, miksi läksit, luvattiinhan myrskyä, olisit palannut aiemmin rannalle jne.. Et saa ymmärrystä ihmisiltä, sinua pidetään pellenä ja tottelemattomana, tyhmänä. Olet itsekin vihainen itsellesi, ja kysyt miksi ihmeessä ikinä lähdin, miten näin pääsi käymään…. MUTTA
Kysyn sinulta, olisitko koskaan oppinut luottamusta, kärsivällisyyttä, uskoa, rakkautta, oman voiman- viisauden – Minän kuolemaa jos et olisi juurikin ollut tuossa mahdottomassa tilanteessa.? … Olisitko koskaan ymmärtänyt ” kuolla” ihmisten mielipiteille” .. Etsisitkö vieläkin rakkautta ja hyväksyntää vääristä lähteistä, ??
Kysyn sinulta; OLISIKO JUMALA EREHTYNYT SALLIESSAAN NÄIN ! ?
Jeesus ” valpastuu” auttamaan sinua juuri oikeaan aikaan ! ..ja kun HÄN SANOO myrskylle ja aalloille VAIKENE – ole hiljaa, silloin on tyven ja rauha! Sinä olet pelastettu ! Olosuhteet / myrskyaallot tekivät sen tehtävän miksi ne oli sallittu ! Herra tietää tarkalleen oikeat ajoitukset!   Ja sinusta on kasvanut yksin Herraan luottava ja turvaava !

JEREMIA 31

16. Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta.
17. Sinulla on tulevaisuuden toivo, sanoo Herra: sinun lapsesi palajavat omalle maalleen.
18. Minä olen kyllä kuullut Efraimin valittavan: ’Sinä olet kurittanut minua, olen saanut kuritusta niinkuin vikuroiva vasikka. Palauta minut, niin minä palajan; sillä sinä olet Herra, minun Jumalani.
19. Sillä käännyttyäni minä kadun, ja päästyäni ymmärrykseen minä lyön lanteeseeni. Minä häpeän, tunnen häpeätä, sillä minä kannan nuoruuteni pilkkaa.’
20. Eikö Efraim ole minun kallis poikani, minun lempilapseni? Sillä niin usein kuin minä puhunkin häntä vastaan, alati minä häntä muistan. Siksi minun sisimpäni väräjää hänen tähtensä: minun täytyy armahtaa häntä, sanoo Herra.
21. Pystytä itsellesi kivimerkkejä, aseta itsellesi tienviittoja, paina mieleesi tie, polku, jota olet kulkenut. Palaja, neitsyt Israel, palaja näihin kaupunkeihisi.

Ahmovaaran koulu Juuka

Toivontähti ry, uusi toimintakeskuksemme Juuassa Ahmovaaran koulu. Toiminta aloitettanee syyskuussa kunhan kaikki viralliset asiat saatu hoidetuksi.

Juuka sijaitsee Kolin kupeessa kauniiden ja mahtavien luontoelämysten äärellä. Toimintakeskus tulee palvelemaan kuntouttavassa työtoiminnassa, ruoka-apu projekteissa lähikuntien kanssa yhteistyössä. Venäjällä tehtävässä lähetystyössä sekä erilaisten kurssen järjestämispaikkana. Juuka on virallisesti myös saaristokunta.

Voit tukea työtämme klikkaamalla PayPal linkkiä etusivulla.Lähetystyömme Venäjällä ja muuallakin suoritetaan Öljypuu ry kautta joka tekee lähetystyötä ensisijaisesti Venäjän juutalaisten ja Israelin kadonneiden heimojen parissa. Jos haluat tukea Toivontähti ry työtä Juuassa niin ota yhteyttä sähköpostin kautta. toivontahtiry@gmail.com

Israelin kadonneet/ löytyneet heimot

Esipuhe

Useimmat Israelia etsivät juutalaiset haluaisivat löytää judaismia harjoittavan Israelin ja tuoda sen kotiin. Kristityt puolestaan haluaisivat heidän olevan läntisiä kristittyjä. Siispä kummatkaan eivät halua etsiä Israelia sieltä, mistä sitä on järkevintä etsiä, eivätkä kysyä, keiltä on järkevintä kysyä, se on, muslimeilta. Itselleni olikin pienoinen yllätys, että muslimit etsivät Israelia. Eivät käännyttääkseen heitä, vaan varmistaakseen Hadiittinsa (Hadith, 2011), jonka mukaan muslimi-Israelin lapset tulevat idästä, Khorasanista, ja kantavat mustia lippuja marssiessaan valloittamaan Pyhää Maata Yahudilta, juutalaisilta (Army of Imam Mahdi, 2011). Mihin Israel karkoitettiin, ja onko sillä yhtäläisyyttä muslimien väitteisiin? On, ja tämä ei perustu muuhun kuin faktatietoon ja eräitten heimojen perimätietoihin, eikä aihetta tutkivien tyypilliseen spekulaatioon. Aloitan Raamatusta: 1Ch 5:26 Niin Israelin Jumala herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan, hengen ja kuljetutti heidät, ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa, pakkosiirtolaisuuteen ja antoi viedä heidät Halahiin, Haaboriin, Haaraan ja Goosanin joen rannoille, missä he tänäkin päivänä ovat. 2Ki 18:11 Ja Assurin kuningas vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille ja Meedian kaupunkeihin,

Haabor

Raamatun mukaan (ibid.) osa Israelia siirrettiin Haaboriin, Assuriaan. Paikkaa ei nykyään tunneta enää sillä nimellä, vaan sen nykyinen nimi on Peshawar, se sijaitsee pohjoisessa Pakistanissa (Wikipedia, Peshawar, 2011). Nimi Peshawar koostuu kahdesta sanasta. Sanasta ”pesh”, joka tarkoittaa solaa, koska kaupunki on solassa Afghanistanin ja Pakistanin välissä, ja sanasta Hawar, joka on paikan nimi. (Muslim Israelis, 2011) Heprean kieltä taitavat ymmärtävät, että Hawar on sama kuin Habar, Habor, koska heprean kielessä b:tä ja v:tä Kuva 1: Peshawar, pohjoisessa Pakistanissa merkitään samalla kirjaimella (Bet/Vet) (Aklah, 2011).

Haara

Hara (KJV) oli toinen paikka, jonne Israel siirrettiin (ibid.), sen nimi on tänäkin päivänä käytännössä sama, ja se sijaitsee Afghanistanissa, lähellä Iranin rajaa. Hara, eli nykyinen Hirat, lempinimeltään Khorasanin Helmi, on noin 400 000 ihmisen kaupunki Hari joen varrella. Se on myös Afghanistanin kolmanneksi suurin kaupunki.(Wikipedia, Hirat, 2011) Nimen t-kirjainta epäileville mainittakoon, että Heratia persialaiset kutsuivat nimillä ”Haraiva” ja ”Hare”, ja meedialaiset puolestaan nimellä ”Hara”, aivan niinkuin paikallinen väestö tänä päivänä (Britam, Afghanistan and Israel, 2

Goosanin joki

Tätä jokea et varmasti löydä helpolla, koska sen nimi on vaihtunut täysin toisenlaiseksi. Joen nykyinen nimi on nimittäin Amu Darya. Nimenvaihto on onneksi dokumentoitu (Wikipedia, Amu Darya, 2011). Gozan virtaa käytännössä Turkmenistanin pohjoisrajaa pitkin, ja se on ollut kenties hyvä reitti Israelin siirtyä pohjoiseen pois sieltä, jos siis ovat siirtyneet.

Halah Tämänkin kaupungin nykyinen nimi on erilainen kuin entinen, Balkh, persiaksi: Balh (Wikipedia, ibid.). On helppo kuvitella, kuinka persiaksi nimi voi muuttua seuraavaan tapaan: Halah, Balah, Balh, Balkh. Otin sen tähän, koska se sijaitsee juuri siinä, missä Gozan saavuttaa Afghanistanin rajan. Ja voit nähdä kuvan kartasta sen paikan. Nykyään kaupunkia voisi kutsua pikemminkin kyläksi, mutta muinoin se oli suuri ja kukoistava kaupunki, jonka kreikkalaiset nimittivät Baktraksi tai Zariaspaksi. Se oli myös Zorotianismin (monoteistinen uskonto) keskus (Wikipedia, ibid.). Paikan Zorotianismilla ja Israelilla saattaa olla yhteys.

Juutalaisten aro ja linnoitus

Viimeisenä naulana arkkuun tässä asiassa voidaan jo pitää sitä seikkaa, että Afghanistanissa ja Pakistanissa sijaitsevat tänäkin päivänä paikat, Qila’ Yahudi (juutalaisten linnoitus) ja Dasht i Yahudi (juutalaisten aro) (Wikipedia, Dasht e Yahudi, 2011). Ja juuri niissä paikoissa jonne Israel vietiin. Siellä on myös Khyber sola, ja khyberhän on hepreaksi: linna (Afghanistan ohje, s.131, 2011).

”Tänäkin päivänä..”

Mughaalien valtakunta käytti Dasht i Yahudia pilkkanimenä Afghaaniheimoille, Afridi, Khattak ja Yusufzai. Sillä he viittasivat kyseisten heimojen, ainakin osalliseen, israelilaiseen perimään (Wikipedia, ibid.). Monet Afghaanit väittävätkin, että Afridi tulee sanasta Ephraim ja Yusufzai (lit. Joosefin pojat), merkitsisi sitä, että he todella ovat Joosefin heimoa Israelista. (Muslim Israelis, 2011) Väitteet saavat tukea siitä seikasta, että he asuvat juuri siellä, missä Raamattu sanoo ”..tänäkin päivänä..”, heidän asuvan. Eikä se jää siihen, Afridi heimon lipusta voidaan nähdä, jos tarkkaan katsotaan, Israelilaista symboliikkaa. Nämä Afghaanit myös itse nimittävät itseänsä ”Beni Israel”, Israelin pojiksi, ja niinkuin on toisaalla dokumentoitu, heillä on lukuisia tapoja, jotka ovat heprealaista alkuperää. Kuten pukeutuminen Tallittia muistuttaviin pukuihin, Tzit tzitteineen kaikkineen. (Army of Imam Mahdi, 2011 & Muslim Israelis, 2011) Alueiden ihmisten geeniperimä on käsittämättömän laaja, ja sitä ei ole tutkittu tarpeeksi, että sen perusteella voisi osoittaa Israelin. Mutta, alueen haploryhmiin kuuluvat joka tapauksessa N (suomensukuinen), E3b (esiintyy juudalaisilla), G (ibid.), J (ibid.), I (ibid.), K (ibid.), F, R1, R1a (venäjäläisillä) ja R1b (Y Haplogroups of the World, 2011).

Paikkojen yhteys toisiinsa

Tänäkin päivänä löytyy muuan yhtäläisyys kaikkien niitten paikkojen välillä jonne Israel siirrettiin, nimittäin kielellinen (Wikipedia, Afghanistan, 2011). Tämä lisää tietojen todenperäisyyttä huomattavasti. Tajik kieltä puhuvia on Afghanistanin väestöstä 27%, eli 10 000 000 ihmistä, ja heitä asuu miljoonia myös ympäröivissä maissa, kuten Tajikistanissa, niin, että heitä on yhteensä noin 30 000 000 (ibid., Wikipedia, Tajik people, 2011). Onko Tajikeissa Israelia, kun he ovat adoptoineet toisten kielen ja kulttuurin ja hukanneet omansa? (ibid.)

Lähteet

Afghanistan ohje. Afghanistan Foreign Policy and Government Guide, By Global Investment and Business Center, Inc. Staff, International Business Publications, USA. Viitattu 7.6.2011

Aklah, Bet-Vet. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.akhlah.com/aleph_bet/bet/bet.php

Army of Imam Mahdi, The Lost Tribes of Israel from Khorasan. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.youtube.com/watch?v=N9nVTAYv850

Britam, Afghanistan and Israel. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.britam.org/Questions/QuesAfghanistan.html

Complete Pashtun/Pathan History (part 1/3). Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.youtube.com/watch?v=8LP9Bk0XwDo

Google Maps, Afghanistan. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://maps.google.fi/

Hadith. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.livingislam.org/hadith.html

Muslim Israelis. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://sites.google.com/site/muslimisraelis/

Raamatut. FPR 1933/38 Pyhä Raamattu, KJV Holy Bible.

Wikipedia, Afghanistan. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Afghanistan

Wikipedia, Amu Darya. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Amu_Darya

Wikipedia, Dasht e-Yahudi. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Dashte_Yahudi

Wikipedia, Herat. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Herat

Wikipedia, Peshawar. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Peshawar

Wikipedia, Tajik people. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://en.wikipedia.org/wiki/Tajik_people

Y Haplogroups of the World. Viitattu 7.6.2011 Saatavissa: http://www.scs.illinois.edu/~mcdonald/WorldHaplogroupsMaps.pdf

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika, vol. 2.

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika, vol. 2.

Kirjoitin joulukuussa 2007 artikkelin ”Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika”, ja se jopa julkaistiin mm. Oulun yliopiston historian opiskelijoiden killan lehdessä (Praavda-Tottuus, 1/2008 Keskiaika). täydensin sitä vastattain, ja ajattelin aiheen mielenkiintoisuuden takia, että on syytä pistää se uudestaan täydennettynä tähän:

Suomen kristillinen varhaishistoria ja kuningasaika 

Sain käsiini Turun yliopiston arkeologian emeritusprofessori Unto Salon kirjan Risti ja Rauta vuodelta 2004, sekä hänen artikkelinsa Faravidin retket ja Satakunnan organisoituminen rautakaudella(Faravid, osa 27, Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja 2003). Lainaan aiheeseen liittyen myös muutaman muun tutkijan (Linna, Pöllänen ja Lappalainen) tekemiä tutkimuksia ja koosteartikkeleita, ja omaa proseminaaritutkimustani ”Suomalaiset muinaiskuninkaat lähteiden valossa” (Oulun YO, Hum. tdk. 2004). Nojaan arkeologisissa viittauksissa lähinnä Suomen historian pikkujättiläiseen, ja Salon artikkeleihin, sillä hän tällä hetkellä elävistä tutkijoista ja asiantuntijoista tuntee käsittääkseni parhaiten Suomen rautakauden ja pronssikauden arkeologian. DNA-tutkimusten osalta lähteinäni on myös Kalevi Wiikin ”Suomalaisten juuret”. [Disclaimer: Tämä ei ole vertaisarvioitu akateeminen artikkeli, ja esitän myös omia hypoteesejani].

Suomi – Kristillinen maa jo ennen ristiretkiä

Näyttää erittäin vahvasti siltä, että käsitys jonka mukaan kristinuskon ja kulttuurin olisivat maahamme tuoneet ruotsalaiset, ei pidä uudemman tutkimuksen mukaan lainkaan paikkaansa. Kristinuskon kannalta merkille pantavaa on, että jo 900-luvun alussa, noin pari sataa vuotta ennen väitettyä ensimmäistä ristiretkeä, noin 12% varsinais-suomalaisista oli arkeologian valossa kristittyjä, ja ilman miekkalähetystä (Suomen Historian Pikkujättiläinen 2004). On arveltu, että 1100-luvulla, siis väitetyn ensimmäisen ristiretken aikaan, Varsinais-Suomi ja Satakunta olisivat olleet jo pääosin kristittyä aluetta.

Emeritusprofessori Unto Salon mukaan kristinuskon historia Suomessa on vieläkin varhaisempaa perua. Arkeologian valossa kristinusko tuli Suomeen ennen Ruotsia. Ensimmäiset merkittävämmät arkeologiset merkit kristinuskosta Suomessa ovat 500-luvulta alkaen, ja ne ovat bysanttilaista alkuperää. Ensimmäiset merkit kristinuskosta Ruotsissa ovat vasta 600-luvulta, ja nekin bysanttilaista alkuperää. Kristinusko siis tuli idästä ja rantautui ensin Suomeen ja vasta myöhemmin Ruotsiin.

Salon mukaan kristinusko rantautui Kalantiin ja Satakunnan ydinalueille viimeistään 500-luvun lopulla, ja 600-luvun loppuun mennessä koko Satakunta, Kalanti, ja Etelä-Pohjanmaan rannikko sekä Lounais-Suomi olivat jo jossain määrin kristinuskon piirissä olevaa aluetta. Hämeeseen ja Karjalaan kristinusko levisi nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan 800-luvulla, ja sielläkin se oli itäistä perua. Merkittävintä maamme kristillisen historian kannalta kuitenkin on, että bysanttilaisperäinen kristinusko oli 800-luvun loppuun mennessä levinnyt ja tunnettu koko suomalaisalueella, ja vanhaslaavilaisten kirkollisten lainasanojen, kuten suntiopappiRaamattu ja risti, perusteella Suomessa on ollut myös seurakuntia.

Suntio tulee muinais-venäjän tuomaria merkitsevästä sanasta. Tuohon aikaan ”sodija”:n tehtävä ei suinkaan ollut ”seurakuntapalvelija”, vaan hän vastasi seurakunnan hallinnosta ja järjestyksestä, kun papit taas vastasivat hengellisestä toiminnasta. Unto Salon mukaan on arkeologisten esinelöytöjen perusteella on todennäköistä, että maassamme on ollut myös seurakuntia ja kirkkoja. Hän arvelee, että niiltä paikoilta Suomessa, jossa nimi kirkko-esiintyy paikannimessä, mutta joissa ei ruotsalaisvallan aikana eikä myöhemminkään ole tiettävästi kirkkoja ollut, voitaisiin ehkä löytää näiden varhaisten bysanttilaisten puukirkkojen jäänteitä (Yhdet mielenkiintoisimmista tällaisista paikoista ovat mielestäni Ruokolahden Kirkkomäki ja Luostarimäki, joissa ei ruotsalaisella eikä myöhemmällä ajalla tiedetä olleen moisia rakennuksia).

Tähän vielä ote Risti ja Rauta -teoksen esipuheesta, liittyen ensimmäiseen ruotsalaisten ristiretkeen Suomeen:

Käännytys oli kuitenkin aseellisen hyökkäyksen kaunis kristillinen verho, sillä suomalaiset olivat puoliksi kristittyjä jo vanhastaan. Kalmistojen kristilliset korut ja muinaisvenäjästä omaksutut kristinuskon perustermit osoittavat, että kristinusko tunnettiin yleisesti koko suomalaisalueella, joskin vanhoihin uskomuksiin yhdistyneenä [Oma huomatus: Ortodoksia on sallivampaa kansanuskomuksia kohtaan kuin katolisuus tai luterilaisuus, uhrattiinhan Itä-Karjalassa härkiä praasniekan yhteydessä vielä 1800-luvullakin]. Se oli johtanut ilmeisesti kristillisiin sukuihin ja muihin yhteisöihin. Mutta Suomen varhainen kristillisyys oli ortodoksialkuista eikä Rooman kannalta juuri pakanuutta parempaa, poikkeuksena Kalannin seutu, joka lienee liittynyt Rooman kirkkoon jo 1000-luvunjälkipuolella.

Rautakautiset kuninkaat ja Suomen kuningasaika

Vanhojen kronikoiden ja saagojen mukaan Suomessa oli päällikkö-kuninkaita ja järjestäytyneitä heimovaltioita ennen ruotsalaisten tuloa. Suomen heimokuningasaika alkoi ilmeisesti merovingi-ajalla 500-luvun lopulla. Tuolloin Suomessa alkoi arkeologian kannalta hyvin vauras ja rauhallinen aika ja kauppayhteydet olivat vilkkaat niin itään, etelään kuin länteenkin. Merkittävää on, että 500-luvun hautalöytöjen perusteella ainakin rikkaamman kansanosan elämä Suomessa oli tuohon aikaan vauraampaa kuin samaan aikaan Ruotsissa.

Heimokuningasaika alkoi Lounais-Suomesta. Unto Salon mukaan nimi ’Satakunta’ tulee sotilaallisesta organisoitumisesta. Salon arvion mukaan Satakunnan ja Kalannin alue oli 600-luvulta eteenpäin jaettu Keski-Euroopasta levinneen organisoitumismallin mukaisesti kahteentoista ’Satakuntaan’ (”Huntari” tai ”Hundrare”). Kalanti oli jaettu neljään, ja muu maa eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme sekä Etelä-Pohjanmaa kahdeksaan ’satakuntaan’.

Jokaisen satakunnan piti varustaa 100 tai 120 miestä sotaan kuninkaan (heimopäällikkö) niin vaatiessa tai vihollisen uhatessa. Salon mukaan tämä Kalannin ja vanhan Satakunnan alueen sotilaallinen ja hallinnollinen organisoituminen ja käytännössä siis keskitetymmän hallinnon eli heimo-kuningaskunnan perustaminen ajoittuu arkeologian valossa 600-luvun alkuun. Omata mielestäni on mahdollista, että ehkä jopa jo 500-luvun lopulle. Tämä heimokuningasaika jatkui arkeologian valossa ainakin 900-luvun lopulle. 

Koko viikinkiaikana skandinaavit riehuivat ja valloittivat maita ja mantuja niin idässä kuin lännessä, mutta eivät koskaan perustaneet Suomeen siirtokuntia (ennen 1000-luvun loppua), eivätkä pystyneet valloittamaan maata. Suomen rannoille ei pystytty tekemään kuin satunnaisia sota- ja ryöstöretkiä, mutta ei kunnon ekspansiota. Näin siksi, että 500-luvulta aina 900-luvun lopulle asti koko Länsi-Suomen rannikko, ja jokivarret aina Hankoniemeltä Etelä-Pohjanmaalle, oli organisoitu alueen maakuntien yhteisen puolustusjärjestelmän alle vartiopaikkoineen, varoituskokkoineen ja linnaketjuineen. Satakunta-järjestelmän sekä laajan puolustusjärjestelmän olemassaolo edellyttää koordinoitua hallintoa, ja vanhastaan pohjoiseurooppalaisen perinteen mukaisesti vähintään väljää heimokuningasvaltaa.

Norjalaisten ja Islantilaisten Saagojen mukaan nykyisen Suomen alueella oli tuohon aikaan kuningaskunta nimetä Kainuu eli Kvenaland ( joka myöhemmissä saagoissa tunnettiin myös nimellä Suomi eli Finnland). Nimi ’kainu’ on varhais-germaanista perua merkitsee alavaa, merestä noussutta maata, viitaten Pohjanlahden rannikko-alueeseen. Satakunta-organisaation piiriin kuului Unto Salon mukaan koko vanha Satakunta (Kokemäenkartanon lääni) sisältäen Kalannin, nykyisen Pohjois-Hämeen ja valtaosan nykyistä Etelä-Pohjanmaata. Tämän Kainuun alueen kulttuurinen ydin 500-luvun lopulta alkaen oli Kalanti, jonka vanha nimi, Kainland eli Kainuland, tunnettiin ja muistettiin vielä 1500-luvulla (Agricola). Ilmeisesti Kokemäki oli jonkinlainen alueen keskuspaikka. Nimi Kainuu siirtyi myöhemmin 800-luvulla Tornionjoen laaksoon ja Länsi-Pohjaan. Nykyinen Kainuu oli lähinnä vanhan kainulaisen eränautinta-alueen itärajaa.

Skandisaagoissa Suomea kutsutaan Jotunheimiksi, Jotunien maaksi. Nimi tulee siitä, että saagojen mukaan ensimmäinen ja Kainuun kuningas on nimeltään Fornjót eli ”Vanha-Jotuni”. Orkney-saarten jaarlien saagassa mainitaan 900-luvun paikkeilla elänyt historiallinen henkilö, jaarli Rongvald. Tästä taaksepäin laskien saagassa mainittuja sukupolvia tullaan Fornjótin, ”Kainuun ja Suomen kuninkaan” nimen kohdalla juuri 500-luvulle.

Varhaisen kuninkuuden luonne ja päällikkö-kuninkaiden asema 

Huomattavaa onkin kuninkuuden luonne. Sana kuningas tarkoitti alkuaan lähinnä samaa kuin nykykielen sana ’päällikkö’ tai ’johtaja’. Sana ’Kuningas’ on sellaisenaan varhaisgermaaninen lainasana. Se on samaa juurta kuin suomen sanat; ’kunnokas’, ’kunnollinen’ ja ’kunnia, sekä esim. englannin; cunning (pätevä, kyvykäs), can(osata, voida”). Muinoin kunniallinen mies oli se, joka oli kunnokkain, eli sotakuntoisin taistelussa. Taustalla on vanha tuttu indoeurooppalainen ajatus sotilaallisen kunnokkuuden ja kyvykkyyden sekä kunnian, miehuuden ja hyveellisyyden liittymisestä toisiinsa, ja olevan saman asian eri puolia. 

Varhaisgermaaniset, ja yleisesti koko pohjoisen Euroopan kansojen sekä heimojen kuninkaat, ja sellaisiksi nimetyt henkilöt, olivat yleensä heimonsa (tai jopa sukunsa tai vain vain kyläkuntansa) taloudellisesti ja/tai poliittisesti voimakkaimpien miesten, eli yläluokan keskuudestaan vaalilla, joskus jopa huutoäänestyksellä (jota perua muuten tulee käsite äänestää), valitsemia henkilöitä, joiden tehtävä oli olla sodanjohtaja ja vastata puolustuksesta. Heidän valtansa ja auktoriteettinsa oli väliaikaista, korkeintaan elinikäistä, riippuen olosuhteista, ja perustui heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, pääasiassa johtamiskykyyn ja sotakuntoon Tosin usein päälliköiden pojat käytännössä perivät isänsä aseman, johtuen sosioekonomisesta tuesta, mikäli heissä vain yhtään riitti puhtia heiluttaa miekkaa.

Tämä kuninkuuden ja kuninkaan aseman ”demokraattinen” luonne säilyi pohjoismaissakin aina Kustaa Vaasaan asti, joka vasta teki Ruotsista perinnöllisen monarkian. Ennen 900-lukua ja Tanskan Knut Suurta, Pohjolan kuninkaat eivät olleet suuria päälliköitä kummempia. Vasta kirkon vaikutus toi mukanaan varsinaisen monarkian, ja kuninkuuden statuksen muuttumisen Rooman keisarien esikuvan mukaisesti, eli siihen tuli enemmän hohtoa. Ennen Rooman kirkon leviämistä pohjoiseen, Skandinavian, samoin kuin Suomenkin, kuninkaat olivat vain tavallisia heimopäälliköitä.

Kun Skandinaviassa kuninkaiden valta kasvoi ja heidän asemansa statusarvo sai enemmän ’keisarillisia elementtejä’ ja imagollista glamouria, säilyi kuninkuuden päällikköluonne Suomessa. Esim. vielä niinkin myöhään kuin 1500-luvulla saatettiin jonkun pitäjän johtomiehestä, tai jopa pienen miesjoukon päälliköstä käyttää sanaa kuningas (kuten esim. erään keskiaikaisen käräjäkirjan mukaan Rapolalaisesta verokapinaa johtaneesta talonpojasta, ”..cuningas de Rapola”).

Kainulaiskuninkaiden alkuperästä

Jotuneista ja Fornjot-nimen suhteen on mielenkiintoista, että eräs Saksilainen kronikka 600-luvulta mainitsee Suomen ja Karjalan olemassaolon tuohon aikaan kuningaskuntina, jotka olisivat olleet juuttien perustamia. Arvellaankin, että Jotunheim -nimi tulee juuri juutti-sanasta, ja Fornjótin nimi voidaan kääntää myös tarkoittavan ”Muinais-Juuttia”. Juutit lähtivät 500-luvulla nykyisen Tanskan alueelta yhdessä anglien ja saksien kanssa Britanniaan, ja perustivat Englannin. Ilmeisesti jotkut lähtivät myös itään?

Mutta tuliko ”juutteja” myös etelämpää? Reininmaan piispankirja 600-luvulta kertoo, että sata vuotta aiemmin, siis 500-luvun alussa, alueelta oli muuttanut paljon ihmisiä ”jonnekin hyvin kauas pohjoiseen”. Yllättäen Euran kalmiston arkeologiset löydöt voivat vahvistaa tätä Reininmaan piispan kertomaa. Arkeologit ovat löytäneet 500-luvulta Suomessa esineistöltään erittäin rikkaita hautalöydöksiä, joiden esineistö; frankkilaiset miekat, keihäät, varusteet ja korut sekä muut esineet, haudattujen ohella ovat tulleet suoraan Keski-Euroopan sydämestä, Frankfurtin seudulta eli Reininmaalta. Salo tosin arvelee, että haudat kuuluivat Keski-Euroopassa palkkasotureina palvelleille ja kotiin palanneille suomalaisille, mitä vastaan tosin sotii haudattujen ihmisten pituus.

Nimi Fornjot voidaan nimittäin kääntää myös ”Muinais-Jätiksi”. Kotimainen ja skandinaavinen kansanperinne tunteekin paljon tarinoita jättiläisistä. Suomalainen kansanperinne puhuu Kaleva-jättiläisestä ja tämän pojista. Tutkija Martti Linna vetääkin yhtäläisyysmerkin Fornjotin ja Kalevan välille. ”Jättiläisyys” voi selittyä sillä, että Euran hautalöytöjen luurankojen pituus on miehillä jopa yli 190cm, kun tuohon aikaan Suomessa ja Skandinaviassa ihmisten keskipituus oli n. 140 ja 160 cm (Tanskalaiset ja Saksalaisethan ovat edelleenkin tunnetusti pitempiä kuin me suomalaiset). Kaleva-nimeen liittyen onkin mielenkiintoista, että 600-luvulla kirjoitettu anglosaksinen Widsith -kertomus kertoo, että ”Caelic hallitsi suomalaisia”. Linna pitää Caelic-nimeä germaanisena väännöksenä Kalevasta.

Norjan synty; Kainulaiskuninkaat Norjassa ja Länsi-Euroopan vanhat päällikkösuvut

Mielenkiintoista on se, että virallisesti Englannin vanhat kuninkaat ja iso osa muutakin Länsi-Euroopan aatelistoa johtaa sukupuunsa tästä Fornjótista, ”Suomen ja Kainuun kuninkaasta”. Saagojen mukaan Norri, joka oli Fornjotin jälkeläinen viidennessä polvessa, tuli veljensä ja miestensä kanssa Skandien yli, valtasi Trondheimin vuonon alueen ja perusti Norjan, eli Norrin valtakunnan. Vielä nykyistenkin ”virallisten” sukupuiden mukaan vanhat Norjan kuninkaat, Orkney-saarten jaarlit ja Normandian herttuat kuten Wilhelm Valloittaja polveutuvat hänestä. Wilhelmistä taas Englannin ylä-aateli ja vanhat kuninkaat. Näin ollen, jos sukupuu pitäisi paikkansa, vanha suomalainen Fornjotin/Kalevan dynastia istui Englannin valtaistuimilla vielä ennen kuin nykyinet saksalaisperäinen suku (alk. Sachsen-Coburg-Gotha) tuli Britannian valtaistuimelle pari sataa vuotta sitten.

Kysymys, että minkä takia kainulainen päällikönpoika Norri lähtisi veljensä kanssa valloittamaan Trondheimin vuonon aluetta, voi saada vastauksensa juuri Norjan nimestä. Nimittäin ”Norge” eli ”Norrwegen” tarkoittaa ’Norrin tietä’. Tälle löytyy hyvinkin mielenkiintoinen selitys. 

Nimittäin kainulaispäälliköiden menestys Länsi-Suomessa perustui hyvin pitkälti ja jo vanhastaan turkiskauppaan. Kansainvaellusaikana Keski-Eurooppa ja Itämeren eteläosat olivat levotonta seutua, jossa kansat, sotajoukot ja ryöstöpartiot liikkuivat. Tämän takia jo roomalaisaikana toiminut permiläisten ja merjalaisten kauppiaiden välittämä turkiskauppa nykyisen Keski- ja Pohjois Venäjän alueelta Länsi-Eurooppaan, Brittein saarille ja Galliaan, joutui etsimään uusia väyliä. Syntyi kaksi tai kolme reittiä Suomenlahden pohjukasta eteenpäin: Merireitti kulki Lounais-Suomen ja Gotlannin kautta Tanskaan, ja eteenpäin. Tämän kauppareitin varaan perustui Gotlannin kauppiaiden menestys varhaiskeskiajalla. Toinen reitti kulki sisämaan vesistöjä pitkin Laatokalta Suomen järviseutujen ja Kokemäenjoen kautta Kalantiin, ja siitä Ruotsin järviseutujen kautta Atlantille. 

600-luvun loppupuoli ja 700-luvun alku, johon aikaan Hvérsu Noregr Bygdistí-saagan perusteella Norrin retki voidaan ajoittaa, oli poikkeuksellisen levotonta sotien takia. Myös Etelä-Skandinaviassa oli levotonta. Siksi idän turkiskauppa tarvitsi uuden, turvallisen tien Atlantille. Siksi otaksun, että piti avata ’Norrin tie’; kolmas reitti turkiskaupan välittämiseen; Pohjanmaan kautta Ruotsin jokia ylös, Skandien yli Trondheimin vuodon rannoille, ja siitä meritse eteenpäin. Tämä selitys on mielestäni todennäköisin ja järjellisin syy selittämään Norrin ja hänen kumppaniensa operaatio, sikäli jos uskomme saaga-historiikkeja. Norrin veljen Gorrin kautta Fornjótin kuningassuku levisi Norjaan, Tanskaan, ja viikinkien mukana Normandiaan ja Englantiin.

Karjalan perustaminen ja suomalainen Rurik

Karjalan perustamisesta olen lukenut väitteen jonka mukaan Tatishtshevin Venäjän Historian kronikan ensi painos 1740-luvun alussa kertoisi, että kuningas Fornjótin poika, Kari (saagojen mukaan Norrin isoisoisoisä) tuli ja perusti Laatokan rannalle Karila-nimisen kauppapaikan, venäjäksi Korela, josta Karjala ja karjalaiset olisivat saaneet nimensä. Tämä Korela (äännetään ’Karela’) tunnettiin ennen viime sotia Käkisalmen kaupunkina. Jos Kainuu perustettiin 500-600-lukujen taitteessa, ja saksilainen kronikka mainitsee Karjalan 600-luvulla, niin sen perustamisen on täytynyt tapahtua 600-luvun alkupuoliskolla. Skandisaagojen mukaan Kari oli Suomen ja Kainuun kuningas isänsä Fornjótin jälkeen (Aikavälille 500-luvun lopulta 600-luvun alkuun mahtuu nippa nappa viisi sukupolvea Fornjót-Kalevasta Kariin). Arkeologian kannalta asutus Laatokan pohjois- ja länsirannoilla tosin tihenee vasta 800-luvulla.

Novgorodiin (joka muuten oli suomensukuisten heimojen perustama, ja tunnettiin vielä ennen 900-lukua nimellä Uuslinna) liittyen on mielenkiintoista, että Rurik, joka oli oletettavasti Rodslagenin ”ruotsalainen” viikinkikuningas, ja josta tuli Novgorodin ensimmäinen hallitsija 900-luvulla, oli suomalaista alkuperää. Tämän todistaa moderni DNA-tutkimus. Rurikin jälkeläisten geneettinen isälinja on nimittäin suomalaista/Pohjois-Euraasialaista N3 Y-DNA-haploryhmää (Nykyluokituksessa N1). Kaikki DNA-testatut Rurikin jälkeläiset, mukaan lukien vanhaan venäläiseen aateliin kuuluvat ruhtinaat, kuten ruhtinas Gagarin ja Pariisissa asuva ruhtinas Dmitri Shahavskoi, ovat Y-DNA -haploryhmältään Suomalais-ugrilaista eli Pohjois-Euraasialaista N3 isälinjaa, ei siis kumpaakaan läntistä, ei germaanista I-ryhmää, eikä Länsi-Eurooppalaista R1b:täkään, saatikka että slaavilais-indoiraanista R1a :ta. Lisäksi venäläiset kronikat kertovat, että Rurikin kruunajaisissa (kun hänestä tuli Novgorodin hallitsija) oli läsnä korkea-arvoisina todistajina silloiset Suomen ja Karjalan kuninkaat.

Rurikin ”ruotsalaisuus” on tosin viime aikoina kyseenalaistettu, sillä toisten tutkijoiden mukaan hän oli Tanskalaista Skyldingien kuningassukua edustava prinssi Rügenin saarelta (nyk. Pohjois-Saksassa). Mikäli tämä pitää paikkansa, asia käy DNA:n osalta vielä mielenkiintoisemmaksi, sillä Skyldingit olivat, ainakin oman sukupuunsa perusteella, lähtöisin Norjan kuninkaista, ja siten kainulaisesta Fornjótista eli ”Kalevasta”.

Venäjän keisarinna Katariina Suuri ei pitänyt suomensukuisten heimojen, ”metsäläisten tshuudien” liian suuresta osuudesta Tatishtshevin kirjoittamassa Venäjän Historian kronikassa, ja erityisesti Novgorodin perustamisessa, ja hän käski poistaa edellä mainitut kohdat Tatishtshevin kronikan myöhemmistä painoksista. Ilmeisesti asenne vaivaa vielä nykyäänkin. DNA-tutkimuksissa nimittäin löytyi geneettisesti kaikkein lähintä sukua Rurikille oleva henkilö Suomesta, mikä on järkyttänyt venäläisiä historiantutkijoita, jotka eivät viime aikoihin asti ole halunneet uskoa edes sitä, että Rurik olisi ollut viikinki, vaan halunneet pitää häntä slaavina, saatikka sitten sitä että hän paljastuikin suomalaissukuiseksi.

DNA-tutkimus ja lännestä tullut maahanmuutto

Liittyen 500-luvun migraatioihin Tanskan ja Saksan suunnalta on mielenkiintoista se, että DNA-tutkimus näyttäisi tukevan arkeologian, kieli- ja sanastotutkimusten sekä joidenkin muidenkin lähteiden kertomaa suhteellisen runsaasta rautakautisesta germaanien maahanmuutosta Suomeen kauan ennen Ruotsin vallan aikaa.

Nimittäin huomattavan suuri osa suomalaisten läntisistä Y-DNA -isälinjoista on paljon vanhempaa perua kuin ruotsinvallan ajalta. Skandinaavista eli pohjois-germaanista I1a Y-DNA (I1) haploryhmää esiintyy Suomessa suhteessa kaikkein eniten juuri Satakunnassa (52% miehistä) ja suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (47%). (Lähde: Lappalainen, T. et al. Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. Gene). Merkittävää tässä on se, että Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tätä pohjois-germaanista esi-isälinjaa ei ole paljonkaan enempää kuin sisämaassa Hämeessä (Ruotsinkielinen Pohjanmaa 36%, Häme 35%), ja Varsinais-Suomessa, missä maamme historiallisella ajalla olisi pitänyt olla kaikkein suurin ruotsalaisen maahanmuuton vaikutus, I1a -haploryhmää on vain 28%:lla miehistä. Yllättäen itäsuomalainen N3 (Nyk. N1) haploryhmä on Varsinais-Suomessa yleisempi kuin missään muualla Länsi-Suomessa. Sitä edustaa 60% varsinais-suomalaisista miehistä (Lappalainen et al.)

Tämän valossa on mielestäni selvää, että ruotsinvallan ajalla maahamme lännestä tullut maahanmuutto on ollut väestön kokonaisuuden kannalta vähemmän merkityksellistä kuin aikaisempi rautakautinen ja sitä edeltänyt maahanmuutto, joka ei arkeologiaa ja varhaisaikoja käsittelevien lähteiden valossa ehkä tullutkaan maahamme Ruotsista vaan todennäköisesti etelämpää, Tanskasta ja Pohjois-Saksasta. Ja nämä tulijat olivat kielellisesti suomalaistuneen jo aikoja ennen Ruotsin vallan aikaa, tosin he jättivät kieleemme ison joukon varhaisgermaanisia lainasanoja, sekä henkilö- ja paikannimistöä. Erityisesti lähes kaikki valtasuhteisiin, vallankäyttöön ja sotaan liittyvä sanasto on varhaisgermaanista perua. Tämä tukee vahvasti oletusta, että varhaiset suomalaiset päällikkökuningaskunnat olivat germaanien perustamia.

Tuhosivatko suomalaiset Sveanmaan pääkaupungit, Birkan ja Sigtunan 1000-luvun alussa?

Mieltäni on myös askarruttanut sellainen hypoteesi, että on mahdollista, että tällä vaietulla aiheella Suomen rautakautisista päällikkökuninkaista on mahdollisesti jotain tekemistä Bírkan tuhon kanssa. Vielä 900-luvun lopulla alussa Mälarenin laaksossa nykyisen Västeråsin lähistöllä sijainnut Bírka oli Skandinavian suurin ja koko Pohjolan toiseksi suurin kaupunki, heti nykyisen Kielin lähellä sijainneen Hedebyn (Hauthabu) jälkeen, ja ennen Oslovuonon rannalla sijainnutta Kaupangia (Nimi tarkoittaa kauppapaikkaa, ja sanasta juontuu muuten Suomen kielen sana ’kaupunki’).

Bírka hävisi historian lehdiltä joskun ensimmäisen vuosituhannen taitteen tietämillä, eikä pitkään aikaan tiedetty miksi. Otaksuttiin, että kaupunki tuhottiin jonkun ruotsalaisten keskenään käymän kahinan seurauksena. Viime vuosikymmenellä Bírka löydettiin, ja kaivettiin esiin. Kaupunki oli todellakin ryöstetty ja hävitetty polttamalla. Oleellinen kysymys kuuluu, ketkä sen tekivät ja miksi?

Tämä kysymys on oleellinen siksi, että tiedetään, että Bírkan tuhon jälkeen Sveanmaan pääkaupungiksi nousi väliaikaisesti naapurissa ollut Sigtúna, jonka pian kävivät Novgorodilaisen kronikan mukaan karjalaiset hävittämässä (minkä jälkeen Sveanmaan pääkaupunki siirrettiin puolustuksellisesti turvallisempaan paikkaan, Uppsalaan). Vastattain ruotsalaiset tutkijat mielestään kumosivat kronikan kertoman, sillä karjalaiset eivät ilmeisesti olleet koskaan käyneet ryöstelemässä Mälarenin aluetta, mutta ketkä sitten? Varmaa on kuitenkin, että sekä Bírka että Sigtuna ryöstettiin ja tuhottiin suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja ilmeisesti asialla olivat idästä tulleet sotajoukot. Näin siksi, että jos norjalaiset tai tanskalaiset olisivat olleet asialla, toki he olisivat varmasti pitäneet Pohjolan toiseksi suurimman kaupungin tuhoamisreissustaan isoa ääntä, ja laulaneet sen saagoihin ja historiikkeihin, sillä vastaavista Kaupangin ja Hedebyn valtauksista on jäänyt jälki historiaan.

Novgorodilaiset eivät siis itse tuhonneet Sigtunaa, vaan antoivat kunnian ”karjalaisille”. Miksi? Otaksun syyn olevan se, että novgorodilaiset olivat ilmeisesti kuulleet asiasta heidän kauttaan. Tämä selittyisi sillä, että asialla olivat todellisuudessa suomalaiset, eli kyse oli suomalaisten sotaretkestä Mälarenille. Oma hypoteesini on, että suomalaiset tuhosivat ruotsin pääkaupungin kahdesti, ensin Bírkan ja sitten Sigtúnan, ja että ruotsalaiset tietoisesti ovat vaienneet tapahtuneesta, myöhemmän historian poliittisista syistä johtuen.

Vinkkiä asiaan antaa myös se, että viime aikoina on esitetty koko tarinan ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen olevan jälkikäteen sepitetty, sillä siitä mainitaan ensi kerran vasta 1300-luvulla kirjoitetussa Eerikin kronikassa, ja jopa Vatikaani on vahvistanut, ettei Suomessa missään vaiheessa ole ollut Henrik-nimistä, eikä minkään muunkaan nimistä englantilaista piispaa. On esitetty varsin perusteltuja väitteitä, että koko ensimmäistä ristiretkeä ei koskaan ollutkaan, vaan korkeintaan kyseessä olisi ollut ruotsista tullut avustusjoukko Länsi-Suomalaisten taistelussa Karjalaisia vastaan. Tätä selittäisi se, että 1100-luvun alussa Kalanti ja Ruotsin itäisin maakunta Rodslagen, näyttävät olleen jonkinlaisessa liitossa keskenään. Näin ollen vasta ns. ”toinen” ristiretki olisi ollutkin se ensimmäinen, ja vasta silloin Suomi olisi alistettu Ruotsin kuninkaan vallan alle.

Kun historiaa tarkastelee on mielenkiintoista miten sinnikkäästi, tarmokkaasti ja motivoituneesti, etten sanoisi suorastaan kostonhimoisesti, Birger Jaarli, jonka suku ilmeisesti oli ollut mahtisukuna jo Bírkan suuruuden aikana, alisti suomalaiset ruotsalaisvallan alle, ja miten hän halusi nimetä Hämeen keskiosat Pirkanmaaksi (Bírkaland). Oliko kyseessä tosiaan kosto? Se on mielestäni mahdollista, ja joka tapauksessa kosto mahdollisena motiivina selittäisi osaltaan hänen toimintaansa. Vahvistusta asialle saisi, jos joku enempi Svean vanhan aatelin juuriin perehtynyt kaivaisi jostain tietoa, oliko Birger Bírkakonungarien suvusta.

Ristiretkimyytin taustat ja uskonnollis-poliittinen valtapolitiikka

Kuten Unto Salo kirjassaan toteaa, kristinusko ja suomalaisen kansanuskonto elivät pitkään rinnakkain, enempi vähempi sovussa. Meno oli muinoin raakaa, joten varmaan välillä tapeltiinkin, jo johtuen sukujen ja heimojen kahnauksista, ja minkäs sille voi jos keskenään kahinoivat suvut sattuvat olemaan osittain eri uskonnon kannattajia?

Suurelle osalle suomalaisia kristinusko merkitsi lähinnä tiettyjä rituaaleja; kastetta, uutta hautaustapaa, ja erilaista käsitystä kuolemanjälkeisestä elämästä ja jumaluudesta. Muuten elämänmeno, varsinkin sisämaassa, jatkui aika lailla entiseen malliin. Kristilliset vaikutteen sekoittuivat pakanuuteen samalla tavoin kuin kävi Karjalassa ja nykyisellä Pohjois-Venäjällä. Nykymittapuulla puhuttaisiin jonkilaisesta sekauskonnosta ja synkretismistä.

Tosiasia kuitenkin näyttää olevan, että kristillinen uskonto, ilmeisesti Kiovalaisten munkkien ja saarnaajien mukana eli bysanttilaisessa muodossaan, rantautui ja juurtui tänne jo 500 vuotta ennen Ruotsin kuninkaan ja Rooman kirkon organisoimia pakkotoimia, joihin kuuluivat pakanoiden vainot sekä pakanallisten uhripaikkojen ja temppelien hävittäminen.

Yksi oleellinen tekiijä koko ristiretkiksi puolusteltujen valloitusoperaatioiden ymmärtämisessä oli idän ja lännen kirkkojen jako ja ajautuminen toisiaan vastaan vuonna 1054. Se antoi ruotsalaisille hiton hyvä tekosyyn lähteä ryöstämään ja lahtaamaan länsi-suomalaisia, jotka nykymittapuulla olivat enimmäkseen, määrältään tässä järjestyksessä ryhmiteltynä: a) puoli-pakanoita, b) pakanoita, c) kristittyjä. 

Lounais-Suomi, varsinkin Kalanti ja Turunmaa, olivat 1000-luvun alussa silloisilla kirkollisilla mittapuilla arvioituna enimmäkseen kristillistä aluetta, loput vanhan Satakunnan alueesta (eli Vakka-Suomi, Pohjois-Häme ja Etelä-Pohjanmaa) sekä Karjalan Kannaksesta sekauskonnollista, ja Sisä-Hämeessä sekä Raja-Karjalassa enempi vähempi pakanallinen kansanusko pienin kristillisin pintakoristein.

Ruotsin kuningasta ja ruotsalaisia himotti valloitusretkelleen maallinen motiivi, erityisesti halu saada hallintaansa nimenomaan turkiskauppa ja siitä saatavat tulot. Lisäksi kuten itse arvelen, kostomentaliteetti. Niin kauan kuin kirkkojen jakoa ei vielä ollut, Rooma ei olisi antanut uskonnollista hyväksyntää ruotsalaisten valloitusretkille, sillä Roomassa tiedettiin kyllä Suomen uskonnollinen tilanne. Nimittäin Kalannin alue, joka oli kristillistynein osa Suomea, oli liittynyt osaksi Roomasta käsin johdettua läntistä kirkko-organisaatiota ennen kirkkojen jakoa jo 1000-luvun alussa. Kirkon jakautumisen jälkeen suomalaiset joutuivat Rooman ja Uppsalan valtapolitiikan uhriksi.

On siis todennäköistä, että mitään piispa Henrikiä tai ns. ”Ensimmäistä ristiretkeä” ei koskaan ollutkaan, mutta Ensimmäisen Ristiretken myytin takana voi mielestäni olla jonkun tai joidenkin lännen kirkon edusmiesten käyminen järjestämässä Kalannin alueen väljät bysanttilaisen lähetyksen perua olevat seurakunnat osaksi lännen kirkkoa 1000-luvun alussa, tai myöhemmät Rooman kirkon lähetyssaarnaajien toiminta, kun myös Ylä-Satakunta haluttiin liittää tiiviimmin kirkon vallan alle. Myöhemmin muistot näistä tapahtumista sitten muokattiin jälkikäteen sepitetyssä Eerikin Kronikassa ristiretkeksi. 

Otaksun, että syy Suomen kristillisen varhaishistorian ja kuningasajan peittelyyn oli poliittinen, koska haluttiin häivyttää se tosiasia, että Suomi oli puoli-kristillinen maa, eli jälkikäteen propagandistisesti ”täyspakanallistaa” Birger Jaarlin valloitusretkeä edeltäneen ajan Suomi, jotta saataisiin legitimoitua valloitus ja puettua se ristiretken kaapuun. Tosiasiassa vain Hämeen valloitus oli siis ”ristiretkeä” siinä mielessä että se kohdistui enemmistöltään pakanalliselle alueelle. 

Luomalla myytti Ensimmäisestä ristiretkestä, haluttiin samalla haudata myös muisto kainulaiskuninkaista. Tähän vaikuttivat myös muut vanhat kaunat, ei vain otaksumani Bírkan ja Eskilstúnan tuhoaminen, vaan mikäli ruotsin vanhaa kansalliseeposta, Ynglinga-saagaa uskomme, Kainuu ja Sveanmaa kävivät keskenään verisiä sotia ja kilpailua vallasta, arviolta jo 800-luvulta asti (hirtettiinpä sen mukaan kerran Ruotsin kuningas Agne tammenoksaan, kostoksi Kainuuseen eli Kalantiin tekemästään hävitysretkestä, sillä paikalla, missä sijaitsee nykyisin Tukholman vanha kaupunki. Paikka tunnettiinkin tämän takia pitkään nimellä Agnesnift eli Agnen niitty).

Kristillinen usko ja bysanttilaisen väljän mallin mukaan järjestäytynyt kirkko tulivat siis Suomeen rauhanomaisesti idästä. Sen sijaan Läntinen kirkko-organisaatio tuli ensin rauhanomaisesti Kalantiin 1000-luvun alussa, koska Kalanti oli tuolloin kristillistyneintä aluetta, ja myöhemmin ruotsalaisen miekan voimalla, viimeistään 1200-luvun loppupuolella, väkipakolla koko maahan. Tällöin sekä ”puoli-ortodoksit”, pakanat kuin ne kristitytkin jotka eivät Ruotsin kuningasta hyväksyneet, joutuivat Uppsalan ja Rooman valtapolitiikan uhriksi.

———-

Asiaan liittyen lisäys:

Suomalaiset todella outuoa väkeä

Suomalaiset ovat osoittautuneet omalaatuiseksi joukoksi eurooppalaisella geneettisellä kartalla. Geneettisessä rakenteessamme on suuria eroja sekä keskieurooppalaisten että itäisten naapuriemme kanssa.Uusi Suomalainen geeniatlas kertoo, että kielisukulaisuus ei paina paljoa alkuperämme selvittämisessä. Geneettisesti suomalaiset ovat lähempänä hollantilaisia ja Moskovan itäpuoleisen Muromin alueen venäläisiä kuin unkarilaisia.

Suomen sisällä suurimmat geneettiset erot löytyvät varsinais-suomalaisten ja kuusamolaisten välillä.
Suomen molekyylilääketieteen instituutin geeniatlakseen on kerätty yhteen geenimerkkitietoa reilulta 40000 suomalaiselta. Tämän eurooppalaisittain poikkeuksellisen laajan kokoelman ensimmäiset löydökset liittyvät suomalaisten alkuperän selvittämiseen.

Satojen tuhansien geenimerkkien avulla on ollut mahdollista tarkastella suomalaisten ja muiden Euroopan kansojen geneettisen arkkitehtuurin yhtäläisyyksiä.”

Niin, Moskovan ja Keski-Venäjän alueen muromalaiset (ja merjalaiset) olivat suomen kielisukulaisia, jotka pakkoslaavilaistettiin, eli he vaihtoivat kielensä venäjäksi kuten itäkarjalaiset ja vepsäläiset. Venäläinen slaavilaisuus muodostui tällä alueella joskus 1000-luvulta alkaen suomensukuisista ja slaavilaisista aineksista: me suomalaiset emme siis ole slaaveja vaan isovenäläiset eli keski- ja pohjoisvenäläiset ovat slaavilaistuneita suomensukuisia, siksi tietty yhteydentunne.

Hollantilaisuus muodostuu kielellisesti ”dutcheista” ja friiseistä. Jälkimmäiset lienevät yhteydessä niihin germaanikulttuureihin, jotka ovat vaikuttaneet sekä kieleemme että genetiikkaamme voimakkaasti jo paljon ennen ruotsalaisaikaa, kuten yllä olevasta kirjoituksestani käy ilmi. 

———- 

Vielä yksi lisäys koskien kansainvaelluksia:

Juutit asuivat Tanskan alueella (Jyllanti = Jutland = Juuttien maa + Juutinrauma). Anglit olivat Juutien veljeskansa, jotka myös asuivat Jyllannissa. Tanskan alue oli tuohon aikaan suhteessa tiheään asuttu, ja väestöpainetta oli ulospäin.

Saksit asuivat Reininmaalta Elbelle ulottuvalla alueella, samoin kuin Frankit. Idästä tuli Hunnien ajamana paljon kansoja, avaareja, slaaveja, yms. mikä ajoi Saksit ja Frankit liikkeelle länteen. 500-luvulla Juutit, Anglit ja Saksit lähtivät yhdessä Britanniaan, ja perustivat vanhan Englannin. Eli Tanskan-Pohjois-Saksan -alueen väestöpaine + idästä tuleva vyöry laukaisi väen liikkelle.

Nimet Eura ja Aura tulevat Saksasta, Oder-joen alueelta, ja ovat samast kantasanasta kuin nimi Oder, joten väkeä on tullut sieltäkin, tosin nimenomaan Turun seudulle. Oder joen alue, sekä suuri osa nykyistä Itä-Saksaa jäi slaavien vallan alle, kun kansainvaellusten paine ajoi kansat liikkeelle, joten Oderin germaaneja kai pakeni pohjoiseen? Tai sitten tulivat sieltä jo varhempana aikana. Välittäjänä muutossa oli todennäköisesti Gotlannin saari, joka oli tärkeä kauppakeskus.

Lännen suunnalta väkeä siis on tullut:

a) Varhaista Gootti-vaikutusta. Gootit muuttivat 1. vuosisadalla Etelä-Ruotsista nyk. Pohjois-Puolaan, Veikselin suiston alueelle, josta vaelsivat sittemmin itään, Ukrainan alueelle (josta sitten kansainvaellusten paineessa 400 luvulla Italiaan ja Espanjaan).

b) Joko varhaisempana aikana (goottilainen vaikutus), tai kansainvaellusten alkuvaiheessa Oder-joen suiston, eli Pommerin alueelta

c) Jyllannista, Tanskan ja Etelä-Skandinavian alueelta, todennäköisesti Gotlannin kautta. 500-luvulla.

d) Samaan aikaan (500-luku) myös Reininmaan alueelta. 

Nämä tulijat olivat Y-kromosomi-DNA:ltaan pääosin (ei juurikana R-ryhmää Suomessa) Pohjois-Eurooppalaista eli ns. ”viikinkitaustaista” I1 (ent. I1a) haploryhmää, jota siis on paljon Länsi- ja Lounais-Suomessa sekä Hämeessä, nimenomaan suomenkielisen väestön keskuudessa. Ruotsinkielisen väestön keskuudessa sen suhteellinen osuus on harvinaisempi, mikä yhdessä arkeologian ja historiikkien valossa tukee ajatusta väen esi-isien tulosta ennen ruotsinvaltaa.

———————–
Ynglinga saagasta ja muista lähteistä löytyy tietoa, että suomalaiset ovat surmanneet ainakin 4 tai 5 ruotsalaista kuningasta alkaen Vanlandesta (Vallander). Svean kuninkaista Vanlandella oli vaimo Suomesta, Snö Vanhan (joka oli Fundinn Noregrin mukaan Suomen ja Kainuun kuningas) tytär. Heidän pojallaan Visburilla, josta tuli isänsä Vanlanden jälkeen Sveanmaan kuningas, oli ilmeisesti myös suomalainen vaimo joka oli Aude Rikkaan (Linnan mukaan Ahti saarelainen, ”Saaren kuuluisa kuningas”, joka oli niin rikas, että kansanrunon mukaan ”rahojansa raksutteli”) tytär.

Ynglinga-saagan mukaan Agne Dagin poika, Svean kuningas, teki sotaretken Suomeen, voitti ja tappoi Frosten (Fundinn Noregrissa Suomen kuningas) ottaen tämän tyttären Skjalvin vaimoksee. Agne sai surmansa, kuten ylempänä mainittiin, Skjalvin ja suomalaisen hääseurueen toimesta. Suomalainen kansanruno kertoo Päivän poika valkeaisesta. Mahtaako olla kyse Agne Dagin pojasta?

Jos sota-rakkaussuhdetta oli jatkunut svealaisten ja suomalaisten välillä ainakin 800-luvulta, voi hyvin olla, että jaarli Birger päätti tehdä siitä lopun, varsinkin jos vahvistuu, että suomalaiset olivat hävittäneet 2 svealaisten pääkaupunkia Suomalainen kansanruno kertoo huomattavana asiana Koiviston palosta (Birkan alkuperäinen nimi on luultavasti ollut Bierkø tai Bjärkö eli Koivisto) Mikään suomalainen ”Koivisto” tulee tuskin kyseeseen runon aiheena.

Lähde: Turjalainen blogi https://turjalainen.blogspot.com/2010/03/suomen-kristillinen-varhaishistoria-ja.html?fbclid=IwAR1Uiez5tJev4uZbzIRF7dBZbba4k5IpKbjU_b1hord46PiVpqf5S10lJ10

RABBIININEN JUUTALAISUUS

Monet sekoittavat tämän päivän judaismin Joosuan edustamaan juutalaisuuteen joka valtasi luvatun maan.

Moshe kirjoittaa asiasta näin:

”Temppelin hävityksen jälkeinen juutalaisuus ei ole enää samaa kuin Jeshuan aikana.

Nykyinen juutalaisuus on UUSJUUTALAISUUTTA joka ei ole enää sitä samaa jota se oli ennen Jeshuan maan päällä olemista. Silloin oli vielä temppeli ja eläinuhrit.

Kun temppeli hävitettiin niin enää ei voida toimia näihin liittyvien Tooran asetusten mukaan. Tosin jo neljän vuosikymmenen aikana Jeshuan kuoleman jälkeen Jumala ei enää hyväksynyt ”vanhajuutalaistenkaan” uhreja koska Hän oli antanut täydellisen uhrin.

Temppelin hävityksen jälkeen rabbien piti sorvata aivan UUSI UHRITON JA VERETÖN JUUTALAISUUS. Nykyään monet kristityt ovat hairahtuneet ammentamaan tuosta verettömästä kuolemanlähteestä (Hepr. 9:22).

”Vanhajuutalaisuudesta” Jeshua sanoi: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee” (Matt.23:2-12). Sanat heillä oli ok, mutta motiivit väärät.

”Uusjuutalaisuudesta” Jeshua ei enää kehoita ottamaan oppia sillä se ei johdata ihmistä Elämän Tielle ja Totuuteen (Joh. 14:6).

Juutalaiset rabbit (lainoppineet) tuhoavat juutalaiset koska estävät heitä tulemaan Jeshuaan uskoviksi. Ilman uskoa Jeshuaan ei kukaan pelastu. Kuinka paljon onkaan juutalaisten sieluja on kadotettu tämän parin vuosituhannen aikana. Epäilen että katolisen kirkon, Hitlerin jms. tuhotyöt eivät yhdessäkään muodosta yhtä suurta määrää.

Jeshua sanoi:
”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet” (Luuk. 11:52).

Olipa sitten fariseus tai saddukeus tai nykyään ortodoksi tai mitä muuta juutalaista uskonnollista suuntausta tahansa niin se ei johda pelastukseen sillä Jeshua on sanonut: ’Te olette alhaalta, Minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, Minä en ole tästä maailmasta. Sentähden Minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko että MINÄ OLEN HÄN, niin te kuolette synteihinne'” (Joh. 8:23,24; vrt. Jes. 43:10).

Uusjuutalaisuuteen, siis temppelin hävityksen jälkeiseen juutalaisuuteen tulee suhtautua kuin Jehovan todistajien opetuksiin. Vaikka löytyisi miten raamatullisia opetuksia niin perusta on väärä kun se ei ole Jeshua. ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeshua Messias” (1 Kor. 3:11). Ilman tätä perustusta rakennettu oppirakennelma on kestämätön, viimeistään lopussa.

אהיה אשר אהיה
EHJEE ASHER EHJEE
OLEN OLEVA SE JOKA OLEN OLEVA 2. Moos. 3:14

Kristillisissä tulkinnoissa UT:n (esim. Joh 6:35) ἐγώ εἰμι egō eimi
Minä OLEN’ yhdistetään 2Moos 3:14:ään vaikka siellä ei noita
sanoja hepreankielisessä tekstissä ole, vaan siellä lukee אהיה אשר אהיה
EHJEE ASHER EHJEE ’Minä OLEN OLEVA se, joka Minä OLEN OLEVA’

ἐγώ εἰμι egō eimi ’Minä OLEN’ on otettu VT:n kreikankielisestä
käännöksestä, Septuagintasta (LXX).

On iso ero siinä sanotaanko ’Minä OLEN’ vai ’Minä OLEN OLEVA’

Heprealaisen tekstin אהיה EHJEE kääntyy ’Minä OLEN OLEVA’,
mikä näkyy selvästi saman luvun jakeesta 12, (2Moos 3:12):
כִּי-אֶהְיֶה עִמָּךְ sillä Minä OLEN OLEVA [אֶהְיֶה EHJEEsinun kanssasi’
ja
2Moos 4:12:sta
וְאָנֹכִי אֶהְיֶה עִם-פִּיךָ ’ja Minä OLEN OLEVA [אֶהְיֶה EHJEEsinun suusi apuna’
sekä
5Moos 31:23:sta:
וְאָנֹכִי אֶהְיֶה עִמָּךְ ’ja Minä OLEN OLEVA [אֶהְיֶה EHJEE] sinun kanssasi’.

אהיה אשר אהיה EHJEE ASHER EHJEE (2Moos 3:14) on futuurimuoto eli
’Minä OLEN OLEVA se, joka Minä OLEN OLEVA’.

Kun Jeshua sanoo אֲנִי הוּא ANI HUU MINÄ [olen] HÄN’
(esim. Joh 4:26), tarkoittaa Hän nimenomaan sitä, että Hän on
Jumala joka puhui Moshelle sanoen:
”Minä OLEN OLEVA se, joka Minä OLEN OLEVA”.

אֶהְיֶה EHJEE viittaa aina eteenpäin. Tämän täyttymys oli Jeshuassa.
Siksi Hän voi sanoa אֲנִי הוּא ANI HUU ’MINÄ [olen] HÄN’.
”Sillä Messias on lain päämäärä, vanhurskaudeksi jokaiselle,
joka uskoo” (Room 10:4). Tooran ja koko TaNaKhin opetus tähtää
Jeshuaan ja Hänessä on niiden kaikkien täyttymys.

Room. 10:4:ssä olevat sanat on harhaanjohtavasti käännetty
”Messias on lain loppu”. Sillä siinä oleva sana τέλος TELOS merkitsee
myös ’päämäärä’, ’terminaali’. Tooran (oppi, opetus) tehtävä on johtaa
Messiaan luo ja sinne johtaa myös tämä EHJEE-sana.

Kristityt Raamatun kääntäjät käyttävät yleisesti erikielisten
Raamatunkäännösten lähdekielenä kreikankielistä septuagintaa
alkuperäisen hepreankielisen sijaan häivyttääkseen sen tosiasian, että
Jeshua on ainoa Jumala (Juuda 4). Heprealainen teksti osoittaa, että
Jeshua ei ole vain pienempi Jumala, kolminaisuuden toinen persoona,
vaan että Hän on Jumala, Jahve (1Kor 12:3).

*

אהיה

EHJEE

on lukuarvoltaan 21

21

עשרים ואחד

kaksikymmentä yksi

(מילוי)

ja

האדון ישוע המשיח

HERRA JESHUA MESSIAS

(מילוי)

ovat lukuarvoiltaan 2075

Moshe Zew

Antero Hiltunen
Lainattu hänen facebook sivultaan

Valhemessiaaninen Suomessakin vaikuttava juutalainen ChaBaD-lahko opettaa että seitsemää Nooalle annettua käskyä noudattamalla ei-juutalainen pakana pelastuu. Heidän ei siis tarvitse kääntyä juutalaisuuteen kunhan vain noudattavat näitä.

Näin tällaisella valheella petetään ihmisiä luulemaan että ilman uhria ja verta voitaisiin pelastua. Sama harhaoppi on myös temppelinhävityksen jälkeisessä nykyjuutalaisuudessa – siinä myöskin riittää käskyjen pitäminen ilman uhria ja verenvuodatusta.

Mutta ”…ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” (Hepr. 9:22).

Uusjuutalaisuuteen, siis temppelin hävityksen jälkeiseen juutalaisuuteen tulee suhtautua kuin Jehovan todistajien opetuksiin. Vaikka löytyisi miten raamatullisia opetuksia niin perusta on väärä kun se ei ole Jeshua. ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeshua Messias” (1 Kor. 3:11). Ilman tätä perustusta rakennettu oppirakennelma on kestämätön, viimeistään lopussa.

Nykyinen juutalaisuus on uusjuutalaisuutta joka ei ole enää sitä samaa jota se oli ennen Jeshuan maan päällä olemista. Silloin oli vielä temppeli ja eläinuhrit.

Kun pappeus muuttui ja temppeli hävitettiin niin enää ei voida toimia temppeliin liittyvien Tooran asetusten mukaan. Tosin jo neljän vuosikymmenen aikana Jeshuan kuoleman jälkeen Jumala ei enää hyväksynyt ”vanhajuutalaistenkaan” uhreja koska Hän oli antanut täydellisen uhrin vaikka eläinuhreja jatkettiin temppelin hävittämiseen asti. Temppelin hävityksen jälkeen rabbien piti sorvata aivan UUSI UHRITON JA VERETÖN JUUTALAISUUS. Nykyään monet kristityt ovat hairahtuneet ammentamaan tuosta verettömästä ”uusjuutalaisuuden” kuolemanlähteestä (Hepr. 9:22).

”Vanhajuutalaisuudesta” Jeshua sanoi: ”Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee” (Matt.23:2-12). Sanat heillä oli ok, mutta motiivit väärät kuten ilmenee tuosta Matteuksen tekstistä.

”Uusjuutalaisuudesta” Jeshua ei enää kehoita ottamaan oppia sillä se ei johdata sekä sanojen eikä myöskään motiivien puolesta ihmistä Elämän Tielle ja Totuuteen.

Juutalaiset rabbit (lainoppineet) tuhoavat juutalaisia koska estävät heitä tulemaan Jeshuaan uskoviksi. Ilman uskoa Jeshuaan ei kukaan pelastu. Kuinka paljon onkaan juutalaisten sieluja kadotettu tämän parin vuosituhannen aikana. Epäilen että katolisen kirkon, Hitlerin jms. tuhotyöt eivät yhdessäkään muodosta yhtä suurta määrää.

Jeshua sanoi:
”Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet” (Luuk. 11:52).

Näin siis juutalaisia menee jatkuvasti kadotukseen sillä heitä kuolee ilman Jeshuaa päivittäin.